Ihastuminen, rakastuminen, ja toisesta aidosti välittäminen. Ne kaikki ovat positiivisia tunteita, joita kaikkien pitäisi saada tuntea. Asiasta tekee monimutkaisen se, että aina niitä ei ole helppoa erottaa toisistaan. En halua loukata ketään iän tai minkään muunkaan asian vuoksi, mutta useinmiten juuri seurustelua aloittelevat lapset/nuoret (en tiedä,kummin olisin sanonut, sillä nykyään kaikki tuntuu tapahtuvan niin varhaisessa vaiheessa) sekoittavat keskenään rakastamisen ja ihastumisen tunteen.

Itse en sano rakastavani ketään, ellen ole asiasta täysin varma. En halua huijata sillä itseäni, enkä ennen kaikkea sitä toista osapuolta. Rakkauden tunnustuksen ansaitsee sellainen henkilö, jolle sen pystyy sanomaan suoraan sydämestä, ei muodollisuuden vuoksi. Sitäpaitsi, kiintymystä voi osoittaa muullakin tavalla, kuin "minä rakastan sinua"-lauseella. Ne muut pienet eleet ovat itselleni ainakin tärkeämpiä, sillä ainakaan en joudu epäilemään toisen tunnustuksen merkityksellisyyttä. Sen sijaan parin tapaamisen jälkeen sanottu rakkaudentunnustus herättää epäilykset, että onko tunne aito.

En pidä ihmisten luokittelusta ryhmiin, vaikka joudun tunnustamaan, että itsekin joskus harrastan sitä. Voiko siltä edes aivan kokonaan välttyä? En pidä ns. pissiksistä, jotka "kylvävät rakkautta" toitottamalla sitä ystävilleen, ihastuksilleen ja juuri tapaamilleen henkilöille. Irc-galleriassakin monesti törmää kuvateksteihin, jotka ylistävät toisia ihmisiä, ja joissa sanotaan rakastavansa toista. Sinänsä en ole niitä vastaan, mutta kun jokaisesta kuvasta löytyy samanlainen teksti, niin se on mielestäni jo naurettavaa.

Nykyään käytetään mielestäni liikaa nimenomaan sanaa "rakkaus" ilmaisemaan asioita. Siitä on tullut hyvinkin arkipäiväistä, mikä on surullista. Tällöin siitä katoaa sen oikea merkitys, sykähdyttävyys, joka yleensä rakkaudentunnustuksen myötä tulee. Tuntuuko sana "rakkaus" enää miltään, kun sitä kuulee jatkuvasti ympärillään hyvinkin vähäpätöisissä merkityksissä?

Ihastuminen on sekin merkittävä tunne, muttei verrattavissa rakkauteen. Siksi olisi minusta parasta, etteivät ihmiset sekoittaisi niitä kahta tunnetta toisiinsa. Sanotaan, ettei rakkaus ole sitä, että pystyy elämään elämänsä jonkun henkilön kanssa, vaan sitä ettei voi elää ilman. Aika pätevää mielestäni. Rakkaus on elämälle välttämätön tunne muussakin mielessä, joten sen pitäisi pysyä ainutlaatuisena ja arvostettavana asiana. Eikä mitään pitäisi pitää itsestäänselvyytenä. Elkäämme siis pilatko niinkin tärkeän sanan mainetta.