On ihmisiä, jotka ovat teinikihloja vastaan henkeen ja vereen. Itse olen puolueeton asian suhteen, koska "teinikihlojen" järkevyys on tapauskohtaista. En minäkään pidä kihloista, jotka solmitaan hetken mielijohteesta kahden viikon seurustelun jälkeen, ja puretaan seuraavalla viikolla ensimmäisen riidan sattuessa kohdalle. Mutta se, että on teini,ei mielestäni estä kihloihin menemistä, jos molemmat osapuolet ovat tarpeeksi kypsiä siihen.

Itse haluan kihloihin ja naimisiin. En halua, että se tapahtuu "sitten joskus", vaa haluan sen tapahtuvan nyt ja heti. Sopivaa ehdokasta ei taida kyllä olla. Tai ehkä onkin, mutta en paljasta sitä kenellekään, koska kyseinen henkilö tuskin ajattelee minusta samalla tavalla. Pointtini jokatapauksessa oli se, että haluan vakiintua ja asettua aloilleni. En tarkoita perheen perustamista, koska vauva-kammostani en ole päässyt vielä eroon. Mutta haluan asua yhdessä oman rakkaani kanssa ja elää tavallista arkea hänen kanssaan.

Haluan tässä välissä painottaa sitä, että en unelmoi mistään prinsessa & prinssi -tulevaisuudesta. Olen realistinen, ja haluankin vain elää yhdessä jonkun kanssa. Haluan elää pysyvässä seurustelusuhteessa, enkä pelätä koko ajan, milloin suhde hajoaa. Minulla ei ole paljon kokemusta seurustelusta, mutta se yksi kunnollinen kerta riitti minulle. En halua seurustella monen eri ihmisen kanssa ja kokeilla, miten homma etenee. Tahdon löytää Sen Oikean ja viettää koko loppuelämäni hänen kanssaan. Ilman vaaleanpunaisia unelmia, haluaisin vain elää normaalia arkea yhdessä kumppanini kanssa.

Äitini ja isäni alkoivat seurustella, kun äiti oli 14 ja isä 19. Kyllä, omaan makuuni liian suuri ikäero. Mutta he ovat yhdessä tänäkin päivänä, eikä heidän suhteessaan ainakaan minun aikanani ole ollut mitään ongelmia. Täydellistä, sanoisin. Kuulostaa juuri siltä, mitä minä haluan. Minä viis veisaan nuoruuden kokeiluista, voisin mieluusti skipata sen vaiheen. Oloni on turvaton ja tuntuu kuin jotain puuttuisi, koska elämässäni ei ole sitä tiettyä ihmistä. Seurustelukumppania, joka kattaa myös hyvän ystävän ja sielunkumppanin roolit. Sellainen ihminen, jonka kanssa osaan olla luonnollinen ja joka välittää minusta aidosti ehdoitta. Jota myös minä rakastan, ja jonka kanssa pystyn jakamaan kaiken.

Sitä minä haluan. Haluan pysyvään suhteeseen. En kestä eroamisia ja uusien suhteiden luomista, siksi tuollainen sopisi minulle paremmin. Kaikki vain ei aina mene niinkuin pitäisi.